Suomen kaunein matkailureitti

Karisalmen silta

Karisalmen silta

Jos vain ajelet meille päin mysliostoksille tai muuten vain, kannattaa ajella tietä 314 Asikkalan Vääksystä tai Korpilahden suunnasta tietä 610. Kyseinen reitti on nimittäin vuonna 2014 äänestetty Suomen kauneimmaksi matkailureitiksi.

Asikkalan kirkonkylän jälkeen suuntaa auton keula kohti Pulkkilanharjua, niin et kyllä pety. Jääkauden muokkaamaan harjujonoon ei ikinä kyllästy, ehkäpä kun on Päijänne molemmin puolin, niin maisema on joka kerta täysin erilainen, tyynellä tai myrskyllä.

Pulkkilanharju on osittain Päijänteen kansallispuistoa, jonka kuuluisin osa sijaitsee Kelventeen harjusaaressa. Sinne pääsee vain veneellä tai heinäkuussa reittialuksella Karisalmen sillan kupeesta.  Karisalmen sillan luota lähtee noin 4 km:n mittainen polku , jos haluaa jalkautua. Pyöräilyyn on myös kaunis reitti Vääksyn ja Pulkkilanharjun välillä.

Pulkin majakka

Pulkin majakka

Kalkkisten kylällä kannattaa pyörähtää , ja ainakin jos meille tullaan Vääksyn suunnasta, niin matka käy kylän läpi.  www.kalkkinen.fi

Tien 314 varrella kohti Sysmää on kaunista päijät-hämäläistä peltomaisemaa ja kauniisti hoidettuja vanhoja maatiloja. Sysmästä matka jatkuu tietä 612 pitkin kohti Luhankaa ( tie 610 Luhangan jälkeen).

Sysmän Perävintturi on kiehtovan kivistä seutua, siellä kannattaa poiketa seudun korkeimmalla kohdalla, Kammiovuorella (sinne on merkitty luontopolku). Kesällä kannattaa hakeutua Yhden lehmän navetan pubiin tai Vintturin nuorisoseuran tansseihin. Sysmän Suvisoitto järjestää Vintturissa tapahtumia heinäkuussa ja Luhangassa myös.

Päijänne on koko reitin ajan tien vasemmalla puolella ja näkyy välillä. Matkalla Sysmästä kohti Luhankaa ja edelleen kohti Korpilahtea on vesistöä näkösällä enemmänkin ja kauniita siltoja, mm Kärkisten riippusilta.

Luhangassa kannattaa poiketa, ja jos haluaa retkeillä, on Leivonmäen kansallispuisto suhteellisen lähellä.

Soittele ensin, jos meillä poikkeat, osataan olla paikalla!

Suvi-Pinx

Suvi-Pinx

Eipä tainnut senaattori Onni Schildt arvata minkälainen vaikutus kunnan tulevaisuuteen tulisi olemaan 1900-luvun alussa Sysmän Suopeltoon perustamallaan kansakoululla. Oppilaiden käytyä vähiin upealla paikalla Päijänteen rannalla sijaitseva koulurakennus myytiin Jorma ja Margit Savolaiselle. He perustivat sinne vuonna 1969 yhdessä poikansa Erkki Savolaisen kanssa kesätaidenäyttelyn, joka oli alkuvaiheessa Suomen suurin kesäkulttuuritapahtuma keräten parhaimpina kesinä yli 30 000 kävijää.

Sysmän kunta mahdollisti arvokkaan perinteen jatkumisen ostamalla kiinteistön syksyllä 2013 Erkki Savolaisen perikunnalta ja kunnostamalla vanhat arvokkaat hirsirakennukset perusteellisesti. Pienen kunnan rohkeutta kiiteltiin tästä suuresta urakasta ja Sysmä seura kiinnittikin päärakennuksen ovenpieleen laatan, joka muistuttaa kävijöitä tästä upeasta kulttuuriteosta. Nyt alue jatkaa Pinxinmäkenä, perinteitä vaalien, mutta ajan hengessä eläen. Kesätaidenäyttely tuo edelleen alueelle tuhansia kävijöitä. Tämän lisäksi alueella toimii rennolla otteella paikallisista raaka-aineista maukasta ruokaa tarjoileva ravintola sekä pieni käsityöpuoti. Tarjolla on myös satamapalveluita veneilijöille, rantasauna, aittamajoitusta, hyvinvointipalveluita sekä metsäretkiä islanninhevosilla ja teemaristeilyjä Päijänteelle.

Lisätietoa tapahtumista http://www.pinxinmaki.fi/

Sysmän Suvisoitto

"Sysmän Suvessa Soi - Maalaiskunnan oma musiikkifestivaali järjestetään tänä vuonna 31. kerran

Sysmän Suvisoiton tarina alkoi vuonna 1985, kun Sysmän läheisellä mökillään kesiä viettänyt viulisti-kapellimestari Ari Rasilainen keksi järjestää kesäkonserttisarjan paikkakunnalla. Hän esitteli ideansa musiikkitapahtuman järjestämisestä sysmäläisille kulttuurinystäville, ja pian aatosta toimeenpanevaan joukkoon kuuluivat ainakin kulttuurivaikuttajat Sakari Korhonen, Aino Hammar, Rauha Jutila, Eero Pajatie, Anne Pekkanen, Raini Kanerva. Maininnan ansaitsee myös yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Yrjö Turkama. Puitteet festivaalille olivat kaikkien mielestä loistavat: kimaltelevan Päijänteen syleilemä maalaispitäjä, joka kesäisin puhkeaa kukkaan auringon lämmöstä ja täyttyy Sysmään ihastuneista kesälomalaisista. Myös paikkakunnan yritteliäs ja kulttuuritietoinen ilmapiiri soveltui vakavasti otettavan tapahtumakokonaisuuden pyörittämiseen. Perustettiin yhdistys ja päätettiinkin ottaa homma ihan vakavasti. Ja niin kävi, että tänä vuonna festivaali järjestetään jo 31. kerran ja yhtään kesää ei ole jäänyt väliin. Liialta vakavuudelta on vältytty, muusikoiden kirjava joukko ja sysmäläinen huumorimieli ovat pitäneet siitä huolen.

Matkan varrella Sysmässä on epäilemättä käynyt suurin osa legendaarisimmista kotimaisen taide- ja viihdemusiikin taiteilijoista, unohtamatta kansainvälisiä tähtiä. Mainittakoon, että Suvisoitossa ovat vierailleet mm. Eri Klas, Anu Komsi, Nicolai Gedda, Soile Isokoski, Laura Mikkola, Jaakko Kuusisto, Meta4-kvartetti, Erkki Liikanen, Kari Tapio, Marzi Nyman, Paula Koivuniemi, Rheinland-Pfalzin filharmonikot, ja monia muita tunnettuja sekä lupaavia nuoria taiteilijoita niin klassiselta kuin kevyemmältä puolelta. Suvisoitto panosti myös heti ensimmäisestä vuodesta lähtien nuorten musiikkikasvatukseen jousikurssien muodossa, ja niin myös tänä vuonna järjestetään Lasten Suvisoiton musiikkileiri Olavinrannassa.

Ensimmäinen festivaali v. -86 kasattiin perimätiedon mukaan kunnioitettavassa kolmessa pitkässä viikossa. Nykyään festivaaliorganisaatio työskentelee ympäri vuoden, ja tapahtuman mahdollistaa kokonaisuudessaan yhteisestä sahtiämpäristä vireytynyt ja herkullisesta luomumyslistä energisoitunut ahkera sysmäläinen talkooporukka (faktahan on, että niin talkoolaiset kuin suuren maailman muusikotkin ovat saaneet festarin aamiaispöydässä nauttia Sysmän omasta luomumyslistä jo vuosien ajan). Tämän lisäksi kiitos kuuluu Sysmän kunnalle, joka on tiedostanut Suvisoiton ja kulttuurin merkityksen.. "Suvisoiton ainutlaatuisuus piilee Sysmän tarjoamien konserttipaikkojen monipuolisuudessa: kartanot, navetat, rantalavat ja upeat kirkot. Konsertti on kokonaisvaltainen, moniaistillinen elämys tällaisessa miljöössä", toteaa taiteellinen johtaja Esa Heikkilä.

Sysmän Suvisoitto 2.-9.7.2016, mukana mm. Vesa-Matti Loiri, Tuija Knihtilä, Mari Palo, Harri Ahmas, Lohjan Kaupunginorkesteri ja Dominante-kuoro. Ohjelma ja tietoa lipuista www.suvisoitto.fi. "

Viljapihvin tarina

 

Meillä oli tarkoitus kehittää luomumuffini. Tuotekehittäjämme Raija alkoi uurastamaan aiheen parissa. Ei mennyt aikaakaan, kun saatiin ensimmäiset koe-erät testattaviksi. Vaihtoehtona olivat vadelma tai mustikka. Maku oli molemmissa erinomainen, mutta jostain syystä mustikka värjäsi leivoksen vihreäksi ja vadelma taas harmaaksi. Syytä ei tähän keksitty vaikka määrää lisättiin ja vähennettiin. Raijalla oli kuitenkin samaan aikaan meille myös lettujauhe kehityksessä. Siitä sitten ikään kuin vahingossa pullahti ulos idea paistettavasta kasvispihvistä, johon lisätään vain se vesi.

Yllätys oli suuri ja myönteinen, kun taas maistoimme koepihvit. Tästä meille uusi tuote!

Viljapihviä on nyt tehty 12 vuotta ja edelleen se on samalla reseptillä. Muunnella sitä toki voi, lisäilemällä raaka-aineita taikinaan ennen paistoa.

Suo

Ruskan värittämä suo Pallastunturin kainalossa.

Ruskan värittämä suo Pallastunturin kainalossa.

 

” Suo siellä, vetelä täällä” sanonta kuvastanee sitä, että Suomen pinta-alasta suuri osa, lähes kolmasosa on ollut suota.

Soita on raivattu pelloiksi ja niiltä on nostettu turvetta, mutta suurin rikkaus on niiden tuottama sato. Mikä lienee Suomen soilta vuosisatojen aikana kerättyjen karpaloiden, lakkojen ja mustikoiden arvo?

Oma ihana tunnelmansa on olla keräämässä kohmeisin sormin karpaloita marraskuun pikkupakkasilla. Kun puissa ei ole lehtiä, korostuu sammaleiden vihreys ja metsän hiljaisuus.

Etelä- Suomessa on luonnontilaisia soita enää melko vähän jäljellä, paljon on metsitetty, raivattu pelloiksi ja otettu turpeentuotantoon. Sysmän Ravioskorpeen raivattiin suosta suuri asutusalue peltoineen sotien jälkeen rintamamiehille ja Karjalan siirtolaisille. Ensin pystytettiin hirsiset saunarakennukset, joissa myös asuttiin, kun alettiin rakentaa navettoja ja asuinrakennuksia.

Ravioskorven alue on museoviraston suojeluksessa. www.ravioskorpi.net

Toivo Pylväläinen

Pylväläinen Kahvisaarella

Toivo Wilpurinpoika syntyi Leivonmäellä 10.7.1894. Hän lähti kotoaan maailmalle vähän yli 10 vuoden iässä, viettäen kiertävää elämää. Heinolan seudulla hän oli töissä 20-luvulta 30-luvun alkuun, jolloin hän tuli Päijänteelle. Siellä hän asui muutaman vuoden eri saarissa, kunnes asettui Harhu (Koreakoivu) nimiseen saareen. Siellä hän asui noin 40 vuotta. Toivo Pylväläinen kuoli 1979 Kuhmoisissa.

Hän elätti itsensä kalaa myymällä. 30-luvulla hän alkoi kehitellä vaappuja. Mukana kehitystyössä oli Lauri Rapala. Voidaankin sanoa, että Pylväläisen ansiosta meillä maakunnassa on maailman johtavia vieheiden valmistajia.

Vaikka Pylväläinen asui yksin keskellä Tehinselkää, hän oli melkoinen tarinaniskijä. Saaressa kävi paljon vieraita kesäisin ja Pylväläisen lennokkaat tarinat kulkevat vieläkin suusta suuhun. Pylväläisellä oli paljon ystäviä ja kaikilla on omat tarinansa.

 

Koko Toivon tarinan voi lukea Markku Lepistön kirjasta Toivo Pylväläinen Päijänteen erakko.

Lisää materiaalia löytyy myös sivustolta www.toivopylvalainen.fi

Passipuuro

PASSIPUURO

 

Viime syksynä hoksasin ottaa hirvijahtiin evääksi kuumaa teetä ja kuivaa mysliä purkissa. Kun aamulla tuli pieni tauko, niin kaadoin termoksesta teetä myslikuppiin, annoin hetken hautua ja lämmin passipuuro oli valmis.

Puuroakin voisi ottaa mukaan, mutta se on vaikeampi kuskata ja pitää lämpöisenä. Ja keittämisessä likaantuisi yksi kattila lisää.

Teelaatuja voi vaihdella. Rooibos sopii hyvin Omenakarpalomyslille. Mehuakin voi hyvin käyttää oman makunsa mukaan. Kahvia en ole kokeillut – vielä.

Tämä puurontekokonsti sopii varman myös Lapin vaellukselle. Silloin nimeksi pitää vaan pistää Tunturipuuro.

 

Terveisin

Seppo Rantanen

hirvimies ja luomuviljelijä naapurikylältä

Miehuuskivi

Ei se nouse.

Ei se nouse.

Jokaisella kunnon maatilalla on miehuudenmittari.

Meillä Haavistossa se on Miehuuskivi. Painoa kivellä on 165 kiloa, ei niin kovin paljon mutta niin vaikeasti nostettavaa.

Perinteisesti sitä on käyty vääntämässä ja kääntämässä sukujuhlien aamutunneilla tai heinätalkoiden jälkeen, savusaunan vilvoittelutauoilla.

Eräs sukulaismies Sammatista sen nosti. Tosin siitä on aina sanottu, että ei se niin vahva ollu, se on vaan niin pahasisunen.

Toinen todistettu tapaus oli, kun armeijakaverit kävivät parikymmentä vuotta sitten Sysmään tutustumassa. Käveltiin siinä miehissä kiven viereen ja kolme meistä ähisi ja pyöri sen ympärillä. Viimein tuli neljäntenä Jyrin vuoro ja kivi perhana nousi. Takana oli kuulemma usean vuoden harjoittelu Koffin kaljakuskina, jolloin korit oli vielä muovia ja pullot lasia. Korien rahtaaminen kantopelissä pitkin kapeita portaita kauppoihin ja pubeihin oli tämän maastavedon salaisuus.

Tarinan mukaan vasta sitten on mies, kun kiven on saanut maasta irti. Itse en ole tähän tarinaan enää uskonut. Tuo nostaminen kun taitaa meikäläiseltä jäädä tekemättä, useasta uhoamisesta ja yrityksestä huolimatta.

Sysmässä mäet ovat vuoria ja ihmiset ylivertaisia.

Sysmässä sijaitsee Itä- Hämeen korkein kohta, Kammiovuori 221 metriä.

Sysmäläiset ovat muutenkin mahtipontisesti nimenneet mäkiään vuoriksi. Tilamme lähellä sijaitsevat Kultavuori, Rapuvuori, Vipuvuori, Virttavuori, Kettuvuori ja Ojalanvuori. Vuoria on ympäri Sysmää.

Vuorelle ei ole erityistä korkeusvaatimusta, saa vaikkapa 200 metrin mäkeä kutsua vuoreksi, jos se on selvästi ympäristöään korkeampi paikka.

Kammiovuorelle on tehty opastettu luontopolku. Kannattaa käväistä. http://www.sysma.fi/index.php?PAGE=533&NODE_ID=535...1

Muut sysmäläisvuoret pitää löytää ja huiputtaa itsenäisesti.

Suomen korkein tunturi on Halti, 1323 metriä, tosin sen huippu on Norjan puolella, 1361 metriä . Suomen 34 korkeinta tunturia sijaitsevat kaikki Enontekiöllä. Tunturin nimityksen saa, jos ns.vuori sijaitsee metsänrajan yläpuolella, mannerjään peitossa olleilla Fennoskandinavian alueilla. Tunturin alaosilla voi olla metsää, mutta laki on paljakkaa.

Sahti ja Päijänteen vesi, Sysmän käytetyimmät juomat.

Sysmä sijaitsee ’’ Juotavan hyvän Päijänteen’’ itärannalla. Vuodesta 1982 alkaen on mennyt Päijänteen vettä noin miljoonalle pääkaupunkiseudun asukkaalle. Päijänne- tunnelin alkupää sijaitsee Asikkalan selällä, mutta eiköhän vettä virtaa tunneliin Sysmänkin puolelta. Vettä kulkee noin 3,1 kuutiota sekunnissa 120 kilometriä pitkää tunnelia pitkin kohti Helsingin Pitkäkosken vedenpuhdistamoa . Tunneli on kaivettu 30-100 metrin syvyyteen ja on maailman pisin yhtenäinen kalliotunneli. http://www.psv-hrv.fi/paijanne.phtml?lang=fi

Sahti on KÄYTTÄMÄLLÄ valmistettu perinnejuoma, joka on Sysmässä arvossaan ja jonka valmistus osataan yhä monessa sysmäläistaloudessa. Sysmäläisiä häitä ja muita juhlia on vaikea kuvitella vietettävän ilman sahtia. Nuoriso ei ehkä sahtia arvosta, joten lieneekö sahdin valmistus katoavaa kansanperinnettä.

Sahdin raaka-aineina on puhdas vesi, ohramaltaat ja hiiva käyttämiseen. Jokaisella sahdin tekijällä on oma tapansa tehdä tuota perinnejuomaa ja osa lisääkin juomaan makua antamaan vaikkapa katajaa, humalan kukintoja tai ruismaltaita.

Sahdin avulla harjoitetaan myös hyväntekeväisyyttä, kun Sysmän rotaryt pitävät Uotinpäivien aikaan, heinäkuun viimeisenä lauantaina, yllä sahtisaluunaa. Tienatuista varoista hyötyvät nuoret (oppilasvaihtoa) ja vanhukset.

 

Heinän tekoa vuosien varrelta

Seivästystä sateella

Seivästystä sateella

Juu, tänä vuonna heinät päästiin tekemään loistavissa olosuhteissa. Aina ei ole ollut ihan niin hyvin. Tuossa ylhäällä pistellään heinää seipäille sateessa. Taisi olla joskus vuonna 2005, kun sateet yllätti. Meillä oli talkooväki kutsuttu paikalle ja ruokakattilat porisemassa. Pikkupaalit vaihtuivat nopeasti perinteisiin heinäseipäisiin. Urakka oli kyllä kova, mutta ainakin tässä vaiheessa oli vielä kivaa. Osalla porukasta näkyykin olevan kumisaappaat jalassa ja sadetakki päällä!

Loppu häämöttää

Loppu häämöttää

Nykyään meillä tehdään heinää enää muutamalle hevoselle. Kuivaheinän merkitys on sinällään pieni mutta heinän teko on tapahtumana aina edelleen merkittävä. Heinä kuivuu aina muutaman päivän kaadon jälkeen ja sitten se paalataan pikkupaaleihin, jotka kerätään traktorilla heinälatoon.

Oheistoiminta on ollut talkoissa aina tärkeää. Siihen kuuluu hyvä syöminen, saunominen savusaunassa ja sahin juonti. Aina ei päällepäin näy kuka on saunassa jo käynyt. Loppuillasta on sitten rautakangen heittoa ja miehuuskiven noston yritykset.

Emännän riuska ote heinähangosta

Vieläkin me tehdään muutama seiväs joka vuosi paalien lisäksi. Heinä on hevosille tällä tapaa parasta apetta merisuolalla maustettuna. Tässä kerätään kuivaa heinää latoon vietäväksi ja päälle sitten sitä karkeaa suolaa. Tuoksu on ladossa päätä huimaava.

Asiakkaalle tapahtunutta

Kymmenen kiloa mysliä

  Yleisesti ottaen myslipakkaukset ovat liian pieniä. Kun mysliä kuluu aamiaisella, välipalana ja iltapalalla, niin hupsista vaan ja laatikko on taas tyhjä.

  Kun ensimmäisen kerran supertyytyväisenä kannoin kotiin kaksi suurtalouspakkausta mysliä, toinen vilja-hunajaa  ja toinen omena-karpaloa, piilotin sen jälkimmäisen komeron alaosaan. Entistä pöhkömmän maineenhan sitä saa, kun kahden hengen talouteen kantaa kaksi sangollista mysliä kerralla!

  Kuinkas sitten kävikään. Poika tuli viikonloppuna käymään. "Tuollainen myslisanko olisi hyvä tuparilahja mun kavereille, jotka syö paljon luomua. Mistä niitä saa?"

Tilamme käyttää lapsityövoimaa

Olin ehkä alle 2-vuotias, kun työnteko alkoi. Piti heittää olkia possuille, vaivata ruisleipätaikinaa, kitkeä kasvimaata. Alussa kaikki oli kivaa, työ oli leikkiä. Palkaksi sain hyvää mieltä ja raitista maalaisilmaa. Kasvoin vahvaksi ja sisukkaaksi , mutta vähitellen tehtävät kävivät fyysisesti ja henkisesti vaativiksi, kun murrosikäkin verotti voimia. Murrosiässähän nuori ihminen tarvitsee ennen kaikkea paljon unta kasvaakseen viisaaksi ja tasapainoiseksi. Minä jouduin kuitenkin kesälomilla leikkaamaan nurmikoita ja imuroimaan ja tyhjentämään tiskikonetta.Oli kaikenmaailman ns. talkoita. Piti poimia marjoja, heitellä heinäpaaleja traktorin kyytiin ja kuokkia perunoita maasta ylös. Olin hämmentynyt, kun 15- vuotiaana menin kesätöihin kyläkaupalle ja sain sieltä hirveästi palkkaa. Meni ainakin vuosi ennen kuin sain kaikki tuhlattua. Alle 16- vuotiaana muutin kotia pois opiskelemaan ja tein töitäkin siinä ohessa. Vapauduin orjatöistä! Sääliksi käy nuorempia sisaruksia, jotka vielä asuvat kotona.

Pienikokoiselle mehiläistarhaajalle on mahdotonta löytää sopivia suojahaalareita.

Pienikokoiselle mehiläistarhaajalle on mahdotonta löytää sopivia suojahaalareita.

Ohjaustehostin olis ollu kiva.

Ohjaustehostin olis ollu kiva.

Olis ollu edes peilit peruutukseen !

Olis ollu edes peilit peruutukseen !

Nääkin perunat ois voinnu syödä.

Nääkin perunat ois voinnu syödä.

Pääsenhän edes lämpöiseen saunaan pesulle.

Pääsenhän edes lämpöiseen saunaan pesulle.

Sysmä on kirjakylä

Tästä mukaan kesäluettavaa.

Tästä mukaan kesäluettavaa.

Kerttu Tapiolaa voidaan kutsua Sysmän kirjakylän äidiksi. Aluksi täällä pidettiin Kertun Kirjapäiviä 12 kertaa, vuodesta 1987 lähtien. Tästä sitten kehittyi Sysmän Kirjakyläpäivät.                  Vuodesta 1999 alkaen Sysmän Kirjakyläpäivät ovat olleet Kirjakylän päätapahtuma. Pääosan saavat vanhat kirjat ja kirjan käsityöläisyys, joskin uusi kirjallisuus ja sen ilmiöt ovat myös mukana.

Sysmästä löytyy myös Suomen kaunein kirjakauppa !

http://www.sysmankirjakylayhdistys.fi

Miksi luomuviljelijä ei tarvitse botoxia huuliin?

Näinkin voi käydä.

Meistä piti Anitan kanssa tulla mehiläistarhaajia 90-luvun puolivälissä. Kävimme pari päivää kestävän mehiläistarhaajakurssin ja sitten oltiin valmiita toimiin. Haimme pakettiautolla kuusi pesää lopettelevalta tarhaajalta Vesilahdelta. Mehiläiset kun lentävät päivisin ja yöpyvät sitten pesissä, oli siirto tehtävä yöllä kun koko parvi on nukkumassa. Mehän sitten suljettiin pesien lentoaukot ja nosteltiin ne autoon. Matka kohti Sysmää alkoi. Päätimme pitää varmuuden vuoksi mehiläishaalarit päällä, jos jokunen sattuisi pääsemään lentoaukon rakosesta karkuun. Ja näinhän siinä kävikin. Yhden pesän koko sakki taisi päästä takatilaan lentelemään ja muutama tietty ohjaamoonkin. Yö alkoi olemaan sikäli hämärä, että oli pakko raottaa kasvoverkkoa että näkis ajaakkin. Sen lentävät ystävämme huomasivat ja kohta myös minäkin. Loppumatka ajeltiinkin sitten hiljaa ja verkko tiukasti kiinni. 

Muutaman vuoden me mehiläisiä pidettiin, hauskaa ja mielenkiintoista hommaa. Maanviljelyksen kanssa oli työhuiput aina päällekkäin, niin luovuimme sitten kuitenkin siitä.

Nykyisin mysleissä käytetään Kiteeläisten mehiläistarhaajien Pirjo ja Harri Tervosen luomuhunajaa.

Sysmän vaakuna

Sysmän vaakunan on suunnitellut taiteilija Ahti Hammar vuonna 1953.
Mustassa kentässä hopeinen nuolikotelo ja kolme hopeista nuolta, viittaavat eräaikoihin. Sana 'sysmä' on merkinnytkin aikoinaan synkkää metsää tai asumatonta korpea. Piilukirves vaakunan keskellä punaisella taustalla viittaa rakentamiseen, mutta myös Norjan viikinkikuninkaaseen Pyhään Olaviin. Olavi on kirkkomme suojeluspyhimys, joka sai piilukirveen selkäänsä Stiklestadin taistelussa, Norjassa. Olavi Yritti vallata joukkoineen Norjaa takaisin Tanskan Knuut Suurelta, mutta matkan pää tuli vastaan Verdalen laaksossa 29 heinäkuuta 1030. Pyhä Olavi oli tunnettu raakuudestaan ja hallitsi alaisiaan väkivallalla, se ei kuitenkaan estänyt hänen julistamista suojelupyhimykseksi, edistihän hän kristinuskon leviämistä.

 

Puimurin kyydissä

Nuori toimittajan alku

Nuori toimittajan alku

Tarkkasilmäiset huomaavat, että kysessä on tiukka haastattelutilanne. Sampo on sammutettu kesken kiireisen puintipäivän ja poika kyselee isältään satonäkymiä 70-luvun puolivälissä. 

Toimittajan työt jäivän siihen, mutta puimurin puikkoihin olen kyllä päässyt. Merkkikin on pysynyt samana "missä sorsa ui, siellä Sampo pui"