Heinän tekoa vuosien varrelta

Seivästystä sateella

Seivästystä sateella

Juu, tänä vuonna heinät päästiin tekemään loistavissa olosuhteissa. Aina ei ole ollut ihan niin hyvin. Tuossa ylhäällä pistellään heinää seipäille sateessa. Taisi olla joskus vuonna 2005, kun sateet yllätti. Meillä oli talkooväki kutsuttu paikalle ja ruokakattilat porisemassa. Pikkupaalit vaihtuivat nopeasti perinteisiin heinäseipäisiin. Urakka oli kyllä kova, mutta ainakin tässä vaiheessa oli vielä kivaa. Osalla porukasta näkyykin olevan kumisaappaat jalassa ja sadetakki päällä!

Loppu häämöttää

Loppu häämöttää

Nykyään meillä tehdään heinää enää muutamalle hevoselle. Kuivaheinän merkitys on sinällään pieni mutta heinän teko on tapahtumana aina edelleen merkittävä. Heinä kuivuu aina muutaman päivän kaadon jälkeen ja sitten se paalataan pikkupaaleihin, jotka kerätään traktorilla heinälatoon.

Oheistoiminta on ollut talkoissa aina tärkeää. Siihen kuuluu hyvä syöminen, saunominen savusaunassa ja sahin juonti. Aina ei päällepäin näy kuka on saunassa jo käynyt. Loppuillasta on sitten rautakangen heittoa ja miehuuskiven noston yritykset.

Emännän riuska ote heinähangosta

Vieläkin me tehdään muutama seiväs joka vuosi paalien lisäksi. Heinä on hevosille tällä tapaa parasta apetta merisuolalla maustettuna. Tässä kerätään kuivaa heinää latoon vietäväksi ja päälle sitten sitä karkeaa suolaa. Tuoksu on ladossa päätä huimaava.