Miehuuskivi

Ei se nouse.

Ei se nouse.

Jokaisella kunnon maatilalla on miehuudenmittari.

Meillä Haavistossa se on Miehuuskivi. Painoa kivellä on 165 kiloa, ei niin kovin paljon mutta niin vaikeasti nostettavaa.

Perinteisesti sitä on käyty vääntämässä ja kääntämässä sukujuhlien aamutunneilla tai heinätalkoiden jälkeen, savusaunan vilvoittelutauoilla.

Eräs sukulaismies Sammatista sen nosti. Tosin siitä on aina sanottu, että ei se niin vahva ollu, se on vaan niin pahasisunen.

Toinen todistettu tapaus oli, kun armeijakaverit kävivät parikymmentä vuotta sitten Sysmään tutustumassa. Käveltiin siinä miehissä kiven viereen ja kolme meistä ähisi ja pyöri sen ympärillä. Viimein tuli neljäntenä Jyrin vuoro ja kivi perhana nousi. Takana oli kuulemma usean vuoden harjoittelu Koffin kaljakuskina, jolloin korit oli vielä muovia ja pullot lasia. Korien rahtaaminen kantopelissä pitkin kapeita portaita kauppoihin ja pubeihin oli tämän maastavedon salaisuus.

Tarinan mukaan vasta sitten on mies, kun kiven on saanut maasta irti. Itse en ole tähän tarinaan enää uskonut. Tuo nostaminen kun taitaa meikäläiseltä jäädä tekemättä, useasta uhoamisesta ja yrityksestä huolimatta.