Asiakkaalle tapahtunutta

Kymmenen kiloa mysliä

Yleisesti ottaen myslipakkaukset ovat liian pieniä. Kun mysliä kuluu aamiaisella, välipalana ja iltapalalla, niin hupsista vaan ja laatikko on taas tyhjä.

Kun ensimmäisen kerran supertyytyväisenä kannoin kotiin kaksi suurtalouspakkausta mysliä, toinen vilja-hunajaa  ja toinen omena-karpaloa, piilotin sen jälkimmäisen komeron alaosaan. Entistä pöhkömmän maineenhan sitä saa, kun kahden hengen talouteen kantaa kaksi sangollista mysliä kerralla!

Kuinkas sitten kävikään. Poika tuli viikonloppuna käymään. “Tuollainen myslisanko olisi hyvä tuparilahja mun kavereille, jotka syö paljon luomua. Mistä niitä saa?”

Heinän tekoa vuosien varrelta

Heinän tekoa vuosien varrelta

Juu, tänä vuonna heinät päästiin tekemään loistavissa olosuhteissa. Aina ei ole ollut ihan niin hyvin. Tuossa ylhäällä pistellään heinää seipäille sateessa. Taisi olla joskus vuonna 2005, kun sateet yllätti. Meillä oli talkooväki kutsuttu paikalle ja ruokakattilat porisemassa. Pikkupaalit vaihtuivat nopeasti perinteisiin heinäseipäisiin. Urakka oli kyllä kova, mutta ainakin tässä vaiheessa oli vielä kivaa. Osalla porukasta näkyykin olevan kumisaappaat jalassa ja sadetakki päällä!

Heinän tekoa vuosien varrelta 2
Loppu häämöttää

Nykyään meillä tehdään heinää enää muutamalle hevoselle. Kuivaheinän merkitys on sinällään pieni mutta heinän teko on tapahtumana aina edelleen merkittävä. Heinä kuivuu aina muutaman päivän kaadon jälkeen ja sitten se paalataan pikkupaaleihin, jotka kerätään traktorilla heinälatoon. Oheistoiminta on ollut talkoissa aina tärkeää. Siihen kuuluu hyvä syöminen, saunominen savusaunassa ja sahin juonti. Aina ei päällepäin näy kuka on saunassa jo käynyt. Loppuillasta on sitten rautakangen heittoa ja miehuuskiven noston yritykset.

 

Emännän riuska ote heinähangosta
Emännän riuska ote heinähangosta

Vieläkin me tehdään muutama seiväs joka vuosi paalien lisäksi. Heinä on hevosille tällä tapaa parasta apetta merisuolalla maustettuna. Tässä kerätään kuivaa heinää latoon vietäväksi ja päälle sitten sitä karkeaa suolaa. Tuoksu on ladossa päätä huimaava.

 

Kirjeposti kunniaan!

Kirjeposti kunniaan!

Olipa mukava saada postia ja ihan oikeaa sellaista. Käsin kirjoitettu kirje on nykyään niin harvinaista herkkua, että oli ihan pakko julkaista se täällä. Kirjeen kirjoittajan luvalla tietysti.

Tilamme käyttää lapsityövoimaa

Olin ehkä alle 2-vuotias, kun työnteko alkoi. Piti heittää olkia possuille, vaivata ruisleipätaikinaa, kitkeä kasvimaata. Alussa kaikki oli kivaa, työ oli leikkiä. Palkaksi sain hyvää mieltä ja raitista maalaisilmaa. Kasvoin vahvaksi ja sisukkaaksi , mutta vähitellen tehtävät kävivät fyysisesti ja henkisesti vaativiksi, kun murrosikäkin verotti voimia. Murrosiässähän nuori ihminen tarvitsee ennen kaikkea paljon unta kasvaakseen viisaaksi ja tasapainoiseksi. Minä jouduin kuitenkin kesälomilla leikkaamaan nurmikoita ja imuroimaan ja tyhjentämään tiskikonetta.Oli kaikenmaailman ns. talkoita. Piti poimia marjoja, heitellä heinäpaaleja traktorin kyytiin ja kuokkia perunoita maasta ylös. Olin hämmentynyt, kun 15- vuotiaana menin kesätöihin kyläkaupalle ja sain sieltä hirveästi palkkaa. Meni ainakin vuosi ennen kuin sain kaikki tuhlattua. Alle 16- vuotiaana muutin kotia pois opiskelemaan ja tein töitäkin siinä ohessa. Vapauduin orjatöistä! Sääliksi käy nuorempia sisaruksia, jotka vielä asuvat kotona.

Pienikokoiselle mehiläistarhaajalle on mahdotonta löytää sopivia suojahaalareita.
Pienikokoiselle mehiläistarhaajalle on mahdotonta löytää sopivia suojahaalareita.
Ohjaustehostin olis ollu kiva.
Ohjaustehostin olis ollu kiva.
Olis ollu edes peilit peruutukseen !
Olis ollu edes peilit peruutukseen !
Nääkin perunat ois voinnu syödä.
Nääkin perunat ois voinnu syödä.
Pääsenhän edes lämpöiseen saunaan pesulle.
Pääsenhän edes lämpöiseen saunaan pesulle.
Sysmä on kirjakylä

Sysmä on kirjakylä

Tästä mukaan kesäluettavaa.

Kerttu Tapiolaa voidaan kutsua Sysmän kirjakylän äidiksi. Aluksi täällä pidettiin Kertun Kirjapäiviä 12 kertaa, vuodesta 1987 lähtien. Tästä sitten kehittyi Sysmän Kirjakyläpäivät.                  Vuodesta 1999 alkaen Sysmän Kirjakyläpäivät ovat olleet Kirjakylän päätapahtuma. Pääosan saavat vanhat kirjat ja kirjan käsityöläisyys, joskin uusi kirjallisuus ja sen ilmiöt ovat myös mukana.

Sysmästä löytyy myös Suomen kaunein kirjakauppa !

https://www.sysmankirjakylayhdistys.fi

Miksi luomuviljelijä ei tarvitse botoxia huuliin?

Miksi luomuviljelijä ei tarvitse botoxia huuliin?

Näinkin voi käydä.

Meistä piti Anitan kanssa tulla mehiläistarhaajia 90-luvun puolivälissä. Kävimme pari päivää kestävän mehiläistarhaajakurssin ja sitten oltiin valmiita toimiin. Haimme pakettiautolla kuusi pesää lopettelevalta tarhaajalta Vesilahdelta. Mehiläiset kun lentävät päivisin ja yöpyvät sitten pesissä, oli siirto tehtävä yöllä kun koko parvi on nukkumassa. Mehän sitten suljettiin pesien lentoaukot ja nosteltiin ne autoon. Matka kohti Sysmää alkoi. Päätimme pitää varmuuden vuoksi mehiläishaalarit päällä, jos jokunen sattuisi pääsemään lentoaukon rakosesta karkuun. Ja näinhän siinä kävikin. Yhden pesän koko sakki taisi päästä takatilaan lentelemään ja muutama tietty ohjaamoonkin. Yö alkoi olemaan sikäli hämärä, että oli pakko raottaa kasvoverkkoa että näkis ajaakkin. Sen lentävät ystävämme huomasivat ja kohta myös minäkin. Loppumatka ajeltiinkin sitten hiljaa ja verkko tiukasti kiinni.

Muutaman vuoden me mehiläisiä pidettiin, hauskaa ja mielenkiintoista hommaa. Maanviljelyksen kanssa oli työhuiput aina päällekkäin, niin luovuimme sitten kuitenkin siitä.

Nykyisin mysleissä käytetään Kiteeläisten mehiläistarhaajien Pirjo ja Harri Tervosen luomuhunajaa.

Sysmän vaakuna

Sysmän vaakunan on suunnitellut taiteilija Ahti Hammar vuonna 1953.
Mustassa kentässä hopeinen nuolikotelo ja kolme hopeista nuolta, viittaavat eräaikoihin. Sana ‘sysmä’ on merkinnytkin aikoinaan synkkää metsää tai asumatonta korpea. Piilukirves vaakunan keskellä punaisella taustalla viittaa rakentamiseen, mutta myös Norjan viikinkikuninkaaseen Pyhään Olaviin. Olavi on kirkkomme suojeluspyhimys, joka sai piilukirveen selkäänsä Stiklestadin taistelussa, Norjassa. Olavi Yritti vallata joukkoineen Norjaa takaisin Tanskan Knuut Suurelta, mutta matkan pää tuli vastaan Verdalen laaksossa 29 heinäkuuta 1030. Pyhä Olavi oli tunnettu raakuudestaan ja hallitsi alaisiaan väkivallalla, se ei kuitenkaan estänyt hänen julistamista suojelupyhimykseksi, edistihän hän kristinuskon leviämistä.

Puimurin kyydissä

Puimurin kyydissä

Nuori toimittajan alku

Tarkkasilmäiset huomaavat, että kysessä on tiukka haastattelutilanne. Sampo on sammutettu kesken kiireisen puintipäivän ja poika kyselee isältään satonäkymiä 70-luvun puolivälissä.

Toimittajan työt jäivän siihen, mutta puimurin puikkoihin olen kyllä päässyt. Merkkikin on pysynyt samana “missä sorsa ui, siellä Sampo pui”

Näin sujuu puun kaataminen traktorilla

Näin sujuu puun kaataminen traktorilla

 Valtran traktorin kattorakenteet kestivät yllättävän hyvin puun kaatumisen, ainoastaan oven toiminnassa oli ongelmia.

Meidän piti laajentaa myslivarastoa ja laajennuksen tiellä oli vanha ja iso mänty.

Minä sitten kaatamaan sitä ja ajoin traktorin siihen viereen ja painatin puuta kuormaajalla rakennuksesta poispäin. Ajatus oli se, että ei kaadu rakennuksen päälle.

No sehän toimi hyvin muuten, mutta puu kaatuikin traktorin päälle ja hytti kasaan. Laajennus saatiin kyllä tehtyä mutta traktori teki kuukauden reissun korjaamolle.

1 2