Passipuuro

Viime syksynä hoksasin ottaa hirvijahtiin evääksi kuumaa teetä ja kuivaa mysliä purkissa. Kun aamulla tuli pieni tauko, niin kaadoin termoksesta teetä myslikuppiin, annoin hetken hautua ja lämmin passipuuro oli valmis.

Puuroakin voisi ottaa mukaan, mutta se on vaikeampi kuskata ja pitää lämpöisenä. Ja keittämisessä likaantuisi yksi kattila lisää.

Teelaatuja voi vaihdella. Rooibos sopii hyvin Omenakarpalomyslille. Mehuakin voi hyvin käyttää oman makunsa mukaan. Kahvia en ole kokeillut – vielä.

Tämä puurontekokonsti sopii varman myös Lapin vaellukselle. Silloin nimeksi pitää vaan pistää Tunturipuuro.

 

Terveisin

Seppo Rantanen

hirvimies ja luomuviljelijä naapurikylältä

Miehuuskivi

Ei se nouse.

Jokaisella kunnon maatilalla on miehuudenmittari.

Meillä Haavistossa se on Miehuuskivi. Painoa kivellä on 165 kiloa, ei niin kovin paljon mutta niin vaikeasti nostettavaa.

Perinteisesti sitä on käyty vääntämässä ja kääntämässä sukujuhlien aamutunneilla tai heinätalkoiden jälkeen, savusaunan vilvoittelutauoilla.

Eräs sukulaismies Sammatista sen nosti. Tosin siitä on aina sanottu, että ei se niin vahva ollu, se on vaan niin pahasisunen.

Toinen todistettu tapaus oli, kun armeijakaverit kävivät parikymmentä vuotta sitten Sysmään tutustumassa. Käveltiin siinä miehissä kiven viereen ja kolme meistä ähisi ja pyöri sen ympärillä. Viimein tuli neljäntenä Jyrin vuoro ja kivi perhana nousi. Takana oli kuulemma usean vuoden harjoittelu Koffin kaljakuskina, jolloin korit oli vielä muovia ja pullot lasia. Korien rahtaaminen kantopelissä pitkin kapeita portaita kauppoihin ja pubeihin oli tämän maastavedon salaisuus.

Tarinan mukaan vasta sitten on mies, kun kiven on saanut maasta irti. Itse en ole tähän tarinaan enää uskonut. Tuo nostaminen kun taitaa meikäläiseltä jäädä tekemättä, useasta uhoamisesta ja yrityksestä huolimatta.

Sysmässä mäet ovat vuoria ja ihmiset ylivertaisia.

Sysmässä sijaitsee Itä- Hämeen korkein kohta, Kammiovuori 221 metriä.

Sysmäläiset ovat muutenkin mahtipontisesti nimenneet mäkiään vuoriksi. Tilamme lähellä sijaitsevat Kultavuori, Rapuvuori, Vipuvuori, Virttavuori, Kettuvuori ja Ojalanvuori. Vuoria on ympäri Sysmää.

Vuorelle ei ole erityistä korkeusvaatimusta, saa vaikkapa 200 metrin mäkeä kutsua vuoreksi, jos se on selvästi ympäristöään korkeampi paikka.

Kammiovuorelle on tehty opastettu luontopolku. Kannattaa käväistä. http://www.sysma.fi/index.php?PAGE=533&NODE_ID=535…1

Muut sysmäläisvuoret pitää löytää ja huiputtaa itsenäisesti.

Suomen korkein tunturi on Halti, 1323 metriä, tosin sen huippu on Norjan puolella, 1361 metriä . Suomen 34 korkeinta tunturia sijaitsevat kaikki Enontekiöllä. Tunturin nimityksen saa, jos ns.vuori sijaitsee metsänrajan yläpuolella, mannerjään peitossa olleilla Fennoskandinavian alueilla. Tunturin alaosilla voi olla metsää, mutta laki on paljakkaa.

Sahti ja Päijänteen vesi, Sysmän käytetyimmät juomat.

Sysmä sijaitsee ’’ Juotavan hyvän Päijänteen’’ itärannalla. Vuodesta 1982 alkaen on mennyt Päijänteen vettä noin miljoonalle pääkaupunkiseudun asukkaalle. Päijänne- tunnelin alkupää sijaitsee Asikkalan selällä, mutta eiköhän vettä virtaa tunneliin Sysmänkin puolelta. Vettä kulkee noin 3,1 kuutiota sekunnissa 120 kilometriä pitkää tunnelia pitkin kohti Helsingin Pitkäkosken vedenpuhdistamoa . Tunneli on kaivettu 30-100 metrin syvyyteen ja on maailman pisin yhtenäinen kalliotunneli. http://www.psv-hrv.fi/paijanne.phtml?lang=fi

Sahti on KÄYTTÄMÄLLÄ valmistettu perinnejuoma, joka on Sysmässä arvossaan ja jonka valmistus osataan yhä monessa sysmäläistaloudessa. Sysmäläisiä häitä ja muita juhlia on vaikea kuvitella vietettävän ilman sahtia. Nuoriso ei ehkä sahtia arvosta, joten lieneekö sahdin valmistus katoavaa kansanperinnettä.

Sahdin raaka-aineina on puhdas vesi, ohramaltaat ja hiiva käyttämiseen. Jokaisella sahdin tekijällä on oma tapansa tehdä tuota perinnejuomaa ja osa lisääkin juomaan makua antamaan vaikkapa katajaa, humalan kukintoja tai ruismaltaita.

Sahdin avulla harjoitetaan myös hyväntekeväisyyttä, kun Sysmän rotaryt pitävät Uotinpäivien aikaan, heinäkuun viimeisenä lauantaina, yllä sahtisaluunaa. Tienatuista varoista hyötyvät nuoret (oppilasvaihtoa) ja vanhukset.

Asiakkaalle tapahtunutta

Kymmenen kiloa mysliä

Yleisesti ottaen myslipakkaukset ovat liian pieniä. Kun mysliä kuluu aamiaisella, välipalana ja iltapalalla, niin hupsista vaan ja laatikko on taas tyhjä.

Kun ensimmäisen kerran supertyytyväisenä kannoin kotiin kaksi suurtalouspakkausta mysliä, toinen vilja-hunajaa  ja toinen omena-karpaloa, piilotin sen jälkimmäisen komeron alaosaan. Entistä pöhkömmän maineenhan sitä saa, kun kahden hengen talouteen kantaa kaksi sangollista mysliä kerralla!

Kuinkas sitten kävikään. Poika tuli viikonloppuna käymään. “Tuollainen myslisanko olisi hyvä tuparilahja mun kavereille, jotka syö paljon luomua. Mistä niitä saa?”

Heinän tekoa vuosien varrelta

Juu, tänä vuonna heinät päästiin tekemään loistavissa olosuhteissa. Aina ei ole ollut ihan niin hyvin. Tuossa ylhäällä pistellään heinää seipäille sateessa. Taisi olla joskus vuonna 2005, kun sateet yllätti. Meillä oli talkooväki kutsuttu paikalle ja ruokakattilat porisemassa. Pikkupaalit vaihtuivat nopeasti perinteisiin heinäseipäisiin. Urakka oli kyllä kova, mutta ainakin tässä vaiheessa oli vielä kivaa. Osalla porukasta näkyykin olevan kumisaappaat jalassa ja sadetakki päällä!

Heinän tekoa vuosien varrelta 2
Loppu häämöttää

Nykyään meillä tehdään heinää enää muutamalle hevoselle. Kuivaheinän merkitys on sinällään pieni mutta heinän teko on tapahtumana aina edelleen merkittävä. Heinä kuivuu aina muutaman päivän kaadon jälkeen ja sitten se paalataan pikkupaaleihin, jotka kerätään traktorilla heinälatoon. Oheistoiminta on ollut talkoissa aina tärkeää. Siihen kuuluu hyvä syöminen, saunominen savusaunassa ja sahin juonti. Aina ei päällepäin näy kuka on saunassa jo käynyt. Loppuillasta on sitten rautakangen heittoa ja miehuuskiven noston yritykset.

 

Emännän riuska ote heinähangosta
Emännän riuska ote heinähangosta

Vieläkin me tehdään muutama seiväs joka vuosi paalien lisäksi. Heinä on hevosille tällä tapaa parasta apetta merisuolalla maustettuna. Tässä kerätään kuivaa heinää latoon vietäväksi ja päälle sitten sitä karkeaa suolaa. Tuoksu on ladossa päätä huimaava.

 

Kirjeposti kunniaan!

Olipa mukava saada postia ja ihan oikeaa sellaista. Käsin kirjoitettu kirje on nykyään niin harvinaista herkkua, että oli ihan pakko julkaista se täällä. Kirjeen kirjoittajan luvalla tietysti.

Tilamme käyttää lapsityövoimaa

Olin ehkä alle 2-vuotias, kun työnteko alkoi. Piti heittää olkia possuille, vaivata ruisleipätaikinaa, kitkeä kasvimaata. Alussa kaikki oli kivaa, työ oli leikkiä. Palkaksi sain hyvää mieltä ja raitista maalaisilmaa. Kasvoin vahvaksi ja sisukkaaksi , mutta vähitellen tehtävät kävivät fyysisesti ja henkisesti vaativiksi, kun murrosikäkin verotti voimia. Murrosiässähän nuori ihminen tarvitsee ennen kaikkea paljon unta kasvaakseen viisaaksi ja tasapainoiseksi. Minä jouduin kuitenkin kesälomilla leikkaamaan nurmikoita ja imuroimaan ja tyhjentämään tiskikonetta.Oli kaikenmaailman ns. talkoita. Piti poimia marjoja, heitellä heinäpaaleja traktorin kyytiin ja kuokkia perunoita maasta ylös. Olin hämmentynyt, kun 15- vuotiaana menin kesätöihin kyläkaupalle ja sain sieltä hirveästi palkkaa. Meni ainakin vuosi ennen kuin sain kaikki tuhlattua. Alle 16- vuotiaana muutin kotia pois opiskelemaan ja tein töitäkin siinä ohessa. Vapauduin orjatöistä! Sääliksi käy nuorempia sisaruksia, jotka vielä asuvat kotona.

Pienikokoiselle mehiläistarhaajalle on mahdotonta löytää sopivia suojahaalareita.
Pienikokoiselle mehiläistarhaajalle on mahdotonta löytää sopivia suojahaalareita.
Ohjaustehostin olis ollu kiva.
Ohjaustehostin olis ollu kiva.
Olis ollu edes peilit peruutukseen !
Olis ollu edes peilit peruutukseen !
Nääkin perunat ois voinnu syödä.
Nääkin perunat ois voinnu syödä.
Pääsenhän edes lämpöiseen saunaan pesulle.
Pääsenhän edes lämpöiseen saunaan pesulle.

Sysmä on kirjakylä

Tästä mukaan kesäluettavaa.

Kerttu Tapiolaa voidaan kutsua Sysmän kirjakylän äidiksi. Aluksi täällä pidettiin Kertun Kirjapäiviä 12 kertaa, vuodesta 1987 lähtien. Tästä sitten kehittyi Sysmän Kirjakyläpäivät.                  Vuodesta 1999 alkaen Sysmän Kirjakyläpäivät ovat olleet Kirjakylän päätapahtuma. Pääosan saavat vanhat kirjat ja kirjan käsityöläisyys, joskin uusi kirjallisuus ja sen ilmiöt ovat myös mukana.

Sysmästä löytyy myös Suomen kaunein kirjakauppa !

https://www.sysmankirjakylayhdistys.fi

1 2 3