Kastemato ja apila

Luomuviljelyssä hyödynnetään luonnon tarjoamia palveluja, kuten vaikkapa kastematoja maan kuohkeuttamiseen ja apilaa sitomaan typpeä ilmakehästä ja hyönteisiä pölyttämään kasveja.
Kastemato hajottaa kuolleita kasvin osia syömällä niitä ja nopeuttaa kasvien muuttumista mullaksi. Samalla kastemato kuohkeuttaa maata kaivamalla käytäviään ja siirtämällä maa-ainesta syvemmistä kerroksista pintaan ja pinnan eloperäistä ainesta syvemmälle. Kastematojen käytävät toimivat ilma- ja vesivarastoina.
Kastemadot ja muut lierot viihtyvät luomupelloilla. Torjunta-aineita ei käytetä ja vuoroviljely pitää huolta siitä, että monipuolista hajotettavaa riittää.
Runsaan kastematokannan työn ansiosta luomupellon rakenne on hyvä, jolloin viljat kestävät melko hyvin kuivia ja toisaalta myös liian märkiä kesiä.
Linnut viihtyvät, kun on kastematoja syötävänä, samalla linnut syövät tuhohyönteisiä. Luonnon monimuotoisuus ja tasapaino säilyy.
Apilaa ja muita palkokasveja kasvatetaan typensitomiskyvyn takia luomuviljelmillä paljon. Apilan juurinystyröiden Rhizobium-bakteerit sitovat ilmakehän typpeä kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Samalla apila on kukinta-aikaan hyvä mesikasvi mehiläisille ja muille pölyttäjille. Pölytys lisää sadon määrää ja laatua.

Apilan runsaan juurimassan ja maanpäällisen kasvuston hajottaminen pitää kastemadot työntouhussa. Samalla peltomaan humuspitoisuuden nousu sitoo hiiltä maaperään ja hillitsee siten osaltaan ilmastonmuutosta.
Apilanurmea viljellään yleensä kaksi vuotta ja sitten on syysrukiin tai kauran vuoro, joka hyötyy maaperään sitoutuneesta typestä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *