Miksi luomuviljelijä ei tarvitse botoxia huuliin?

Näinkin voi käydä.

Meistä piti Anitan kanssa tulla mehiläistarhaajia 90-luvun puolivälissä. Kävimme pari päivää kestävän mehiläistarhaajakurssin ja sitten oltiin valmiita toimiin. Haimme pakettiautolla kuusi pesää lopettelevalta tarhaajalta Vesilahdelta. Mehiläiset kun lentävät päivisin ja yöpyvät sitten pesissä, oli siirto tehtävä yöllä kun koko parvi on nukkumassa. Mehän sitten suljettiin pesien lentoaukot ja nosteltiin ne autoon. Matka kohti Sysmää alkoi. Päätimme pitää varmuuden vuoksi mehiläishaalarit päällä, jos jokunen sattuisi pääsemään lentoaukon rakosesta karkuun. Ja näinhän siinä kävikin. Yhden pesän koko sakki taisi päästä takatilaan lentelemään ja muutama tietty ohjaamoonkin. Yö alkoi olemaan sikäli hämärä, että oli pakko raottaa kasvoverkkoa että näkis ajaakkin. Sen lentävät ystävämme huomasivat ja kohta myös minäkin. Loppumatka ajeltiinkin sitten hiljaa ja verkko tiukasti kiinni.

Muutaman vuoden me mehiläisiä pidettiin, hauskaa ja mielenkiintoista hommaa. Maanviljelyksen kanssa oli työhuiput aina päällekkäin, niin luovuimme sitten kuitenkin siitä.

Nykyisin mysleissä käytetään Kiteeläisten mehiläistarhaajien Pirjo ja Harri Tervosen luomuhunajaa.